F1

Tähän tuleepi reissulta kuvia ja tekstiä. Tuorein ylhäällä:

MAANANTAI 5.9.2016

Maanantaiaamu valkeni sinisellä taivaalla, mutta oli vain 24 c lämmintä, kylmähän se paikallisilla oli ja pitkät housut ja saappaat olivat varmasti tarpeen, kuten monilla näki. Turisti uhmasi säätä ja pukeutui hihattomaan ja shortseihin, tästä seuraa varmasti kylmettyminen ja flunssa. Aamupäivä kierreltiin kaupoissa, niissä mitkä olivat auki. Täällä maallahan maanantai aamupäivisin kaupat ovat kiinni, aukeavat vasta iltapäivällä. Lounaan syötyämme annoimme periksi säälle ja suuntasimme hotellille ilmastoituun huoneeseen päikkäreille. Pari tuntia meni mukavasti unten mailla ja sitten suunta pikkuhiljaa kohti ylös, vanhaa kaupunkia funicularilla. Ajatuksena ensin vanhaan kaupunkiin ja siitä vielä toisella funilla ihan ylös asti San vigilioon ottamaan auringonlaskukuvia. Matkalla poikkesimme jäätelöbaariin, jossa jäätelöannos kasataan itse. Ensin valitset haluatko jätskin kippoon vai tuuttiin sitten trööttäät siihen  valitsemaasi/valitsemiasi jätskiä tai jogurttia, päälle koristeita laajasta valikoimasta ja vielä hedelmiä tai marjoja ja kaiken kukkuraksi kastikkeita jos minkälaisia. Sitten viet sen vaakaan ja mukava setä sanoi 8,60 yhteensä meiltä molemmilta. Ei pahan hintainen.

Ylhäällä San vigiliossa oli tarkoitus myös syödä illallinen vaikka meillä ei ollut pöytävarausta. Ravintoloita on tasan kaksi, toinen oli täynnä mutta toiseen mahduttiin ulos parvekkeelle syömään. Näkymä oli suoraan auringonlaskun suuntaan alas kaupunkiin, hienoa. Ruoka oli jälleen kerran hyvää, palvelu esimerkillistä ja ehdimme juuri alta pois kymmenen maissa, kun paikalliset alkoivat saapua syömään. Funicular alaspäin lähti melkein heti kun saavuimme asemalle ja muita menijöitä ei ollutkaan, joten saimme yksityiskuljetuksen. Alimmaiselle asemalle saavuttuamme jatkoimme jalan lämpimässä syyssäässä pakkaamaan hotellille. Aamulla on aikainen herätys  ja kotimatka alkaa.

SUNNUNTAI 4.9.2016 kisapäivä

Aamulla ristimme sormet, kuiskasimme hiljaa toivomuksemme ja avasimme hotellihuoneen verhot. KYLLÄ, ilmojen haltijat olivat kuulleet: poutaa, lämmintä, mutta pilviharso auringon edessä.

Aamiaisen jälkeen jälleen Bergamon juna-asemalle, ostettiin vettä kylmälaukkuun ja samalla liput taas Biassono-Lesmon asemalle. Tai siis vedet kyllä, mutta myyjä ei tiennyt Biassono-Lesmon asemaa olevankaan ja taas paikallinen rouva tuli oma-aloitteisesti keskusteluun mukaan ja sanoi, ettei heillä ole sellaista asemaa, no jo on kumma, koska me oltiin siellä juuri torstaina ja silloin meidät ”pakotettiin” sinne vaikka halusimme vain Lesmoon. No ei muuta kuin lippuautomaatille, sieltä saatiin liput. Sitten vain junaan kohti Monzaa, jossa vaihto ja siitä Biassono-Lesmoon. Juna saapui Monzaan ja kävelemme toiselle raiteelle niin poliisit totesi, että tänään ei kukaan mene junalla eteenpäin vaan kaikki menevät bussilla. Voi itku, koska bussi jättää meidät alueen toiseen päähän, missä meidän paikat on, käveltävää tulee kilometrejä….Ei auta kuitenkaan kuin ostaa bussiliput ja hypätä bussiin. Kaikki toimii ajallaan, jonottamatta ja mukavasti, kunhan vain saa liput ostettua eikä suunnittele etukäteen. Italialaiset kuitenkin laittaa suunnitelmat uusiksi.

Kisapaikalla oli jo täysi hulina päällä. Kävelimme, kävelimme ja kävelimme ja pääsimme vihdoin omaan katsomoomme. Onneksi lähdimme tuntia aikaisemmalla junalla kuin alkuperäisesti aioimme, muuten olisimme myöhästyneet startista tuon kävelymatkan vuoksi.

Tunnelma katsomossa on hieno. Italialaiset fanit laulattavat ja aktivoivat katsojia, suomalaiset huudattavat Kimi Räikkönen… Kimi Räikkönen jne, torvet soivat ja yht.äkkiä taivaalle ilmestyy 9 hävittäjää, jotka savuttavat Italian lipun värit, tekevät silmukan ja matalan ylilennon juuri katsomomme päällä. UPEAA!  Startti lähestyi… Kimi sai aivan tajuttoman hyvän startin ja niin kisa alkoi. Yleisö kannustaa tasapuolisesti kaikkia

ja elävät mukana. Hieno kokemus!

Kisan päätyttyä innokkaimmat ryntäävät ajoradalle me muut lähdemme kohti bussia. Ihmisiä on paljon ja mietimme miten paljon busseja on. Ja olihan niitä, jonotimme ehkä pari minuuttia ja sitten jo pääsimme bussin kyytiin. Kyllä italialaiset tietää, bussilla pääsee helpommin kuin junalla… Bussi tuli Monzan asemalla juuri sopivasti, 8 minuuttia Bergamon junan lähtöön. Matkalla junalta hotelille poikkesimme vielä hotellin viereisessä kaupassa(leipomossa) ja ostimme 3 kakkua lounaaksi.

Nyt aperitiiveille ja sitten vanhaan kaupunkiin vielä syömään.

Ruokapaikka varattiin eilen pienessä paniikissa illalla 11 maissa, kun huomattiin, että täällä on moni paikka sunnuntaisin kiinni. Nappiin osui silti, ruoka oli edelleenkin hyvää. Tarjoiluastiat sen sijaan erikoiset; mun alkuruoka tuli pahvilautaselta, Jukan alkuruoka tarjoiltiin emalisesta kissankupista, mun pääruoka tuli suoraan kattilassa, Jukka sai pääruokansa alle jo kunnon lautasen, erilaista. Ilta oli lämmin, ihmiset viihtyivät ulkona ja Funicular hissi toimi hienosti. Ennen ruokaa siemailimme aperitiivit. Paikat olivat aikas täynnä johtuen sunnuntaista ja lämpimästä ilmasta. Odottelimme erään viinibaarin sivustalla, että ulkopöytä vapautuisi(kuka sisällä haluaisi olla, kun ulkona on 28 c lämmintä), kun baarimikko tuli sisältä toi meille kadulle kaksi tuolia ja baarijakkaran pöydäksi ja kysyi mitä saisi olla, pelisilmä oli hänellä kohdallaan. Siinä me sitten kaiken kansan jaloissa juotiin alkuviinejä.

LAUANTAI 3.9.2016

Tänäänkään ei satanut eli keli komeili kuten aikaisempinakin päivinä, aurinkoisena ja lämpimänä. Formula puolella olisi tänään ollut aika-ajot, mutta päätimme kahden formulapäivän jälkeen kuitenkin tutustua kaupunkiin.

Aamiaisen jälkeen lähdimme funiculorilla vanhaan kaupunkiin ja siitä jatkoimme matkaa vielä toisella funilla ylemmäs. Funilla olisi toki päässyt myös alaspäin, mutta sen verran oli korea keli, jotta päätimme laskeutua jalkaisin. Saimme kulkea lähes keskenämme, 3 muuta kuntoilijaa nähtiin. Reitti kulki talojen ja niiden puutarhojen välissä, joten katsottavaa riitti. Noin kolmen tunnin kävelyn jälkeen palasimme toisen funin ala-asemalle ja siitä heti ensimmäinen ravintola ja lounas, jälkiruokien kera. Matkaa jatkoimme ensimmäiselle funille, jolla tultaisiin takaisin hotellialueelle, mutta tapojemme mukaisesti päätimme poiketa reitiltä ja tulimmekin kävellen alas eli päivän saldo n. 6 h kävelyä ihanassa auringonpaisteessa.

Hotellille päästyämme päikkärit voitti ennen ruokailua.

Onneksi illallispaikka oli etukäteen varattuna niin ei tarvinnut etsiskellä. Ruoka oli hyvää, palvelu hidasta kuin mikä. Tulijoita olisi ollut ravintolaan vaikka kuinka, mutta eivät saaneet meitä muita ulos hitaalla palvelulla. Puoliltaöin takaisin hotellille ja unten maille. Huomenna on SE päivä, kun päästään heiluttamaan Suomen lippua ja hurraamaan Räikköselle ja Bottakselle. Aamulla pitää herätä ajoissa sukimaan aurinkorasvaa iholle, 3 h istunto täydessä porotuksessa vaatii muuten veronsa.

PERJANTAI 2.9.2016

Vapaat harjoitukset radalla ja päivä alkoi aurinkoisena ja lämpimänä heti klo 7 kun hotellin aamiainen oli katettu. Nopeasti proteiinia ja hiilihydraattia pisteltiin poskeen ja sitten jo kiiruhdettiin juna-asemalle, juna Lesmoon klo 8.23, josta lyhyt kävelymatka radalle. No ihan näin se ei mennyt. Asemalla oli näet kahdensorttisia automaatteja, punaisia ja vihreitä, joten jouduimme kysymään henkilökunnalta kummasta ostettiin lähijunaliput. Tämä henkilökuntamies huomasi punaisen Ferrari lippikseni ja kysyi, että Monzaanko pitäisi päästä. Joo-o, mutta haluttaisiin mennä Lesmoon ja kävellä siitä, kun on lähempänä meidän sisäänkäyntiporttia. Vaan eipä mennyt tämä hänelle jakeluun ihan helposti, koska junalla Monzaan ja siitä bussilla rataportille oli halvempi. Ei ymmärtänyt millään, että emme kaadu kahteen euron ja ihan totta haluaisimme kävellä tuolta Lesmosta portille. Asian selvittely meni niin pitkälle, että asiaan puuttui toinen asiakas, joka tuli myös ostamaan lippuansa jonnekin ja osasi paremmin englantia kuin henkilökunta ja tämä rouva sai sitten henkilökuntasedän ymmärtämään, että näin turisti haluaa tehdä, kuitenkin sillä erotuksella, että olisimme tosiaan halunneet mennä Lesmoon, siihen oli lyhyempi junamatka ja hieman pidempi kävelymatka asemalta, mutta setä väitti ettei heillä ole sellaista asemaa ollenkaan, vaikka netti näytti toista, vaan meidän pitää mennä Biassono-Lesmoon, joka on eri asema, no pidempi junamatka, lyhyempi kävelymatka portille ja tässä annoimme sitten periksi.

Juna tuli ja matka meni sujuvasti vaihtoineen kaikkineen ja lopulta pääsimme rata-alueelle. Oma katsomomme oli 6c, joka oli n. radan keskiosassa. Tänään oli kuitenkin se päivä, kun oli mahdollisuus katsoa mistä katsomosta tahansa ja vierailimme heti muissa katsomoissa ja parin tunnin päästä saavutimme oman katsomomme, joka oli hyvällä paikalla heti lähtösuoran jälkeen.

Tunnelma alueella on hyvin iloinen, seurallinen ja paljon ihmiset syövät, juovat, pitävät piknikkiä puiden alla. Kaikki ovat hyvällä tuulella. Ferrarifaneja on paljon ja osa heistä hyvinkin äänekkäitä positiivisella tavalla, torvet soivat, liput liehuvat ja musiikki soi.

Vapaat harjoitukset loppuivat 15,30, tämän jälkeen taas asemalle ja yhden vaihdon taktiikalla takaisin Bergamoon, nopeasti siistiytyminen hotellilla ja klo 20 oli pöytävaraus Da Mimmoon vanhaan kaupunkiin. Ehdimme nopeasti vilkaista ekaa kertaa kaupunkia ja tuntui ihan kompaktilta ja mielenkiintoiselta. Vanha kaupunki on tuolla ylempänä ja sinne noustiin hetken kävelymatkan jälkeen “funicularilla” eli tietyn typpisellä hissillä.

Ruoka oli hyvää ja täyttävää. Syönnin jälkeen takaisin “hissille” ja hotellille, uni tulee nopeasti taas näin lämpimän ja vaiheikkaan päivän jälkeen.

TORSTAI 1.9.2016
Lähtöaamu alkoi huonosti. Herätyskellot olivat väärässä ajassa ja aurinkorasvat unohtuivat kotiin ja lämmintä luvattiin Bergamoon 30 c. Onneksi Helsinki-Vantaan kentältä saatiin apuja.

Finnair toi meidät Milanoon tasaisesti ja koneesta ulostullessa ensimmäinen uscita kyltti ja tuntui kuin olisi kotiin tultu, niin mukavalta tuntui. Bussi bergamoon lähti heti ulko-ovelta ja kahden tunnin matka taittui nopeasti. Bussi oli täynnä max 30 henkilöä ja osa jäi kyydistäkin, kun eivät mahtuneet. Bergamossa 1/2 tunnin kävely hotellille, huone oli jo valmis, tavarat sinne ja nopeasti hotellin ravintolaan lounaalle, tunti oli aikaa ennen kuin Efrem(kuski) tuli hakemaan meitä ja kuskasi Monzaan varikkokävelylle.

Kolmen päivän lipun haltijoille oli varattu torstaina 16-18 mahdollisuus tutustua varikkoalueeseen ja metsästää nimmareita kuskeilta.

Matka Monzaan sujui sukkelasti, kuski oli puheliasta sorttia. Kädet kävi ja englanti sujui, rattiin ei tainut koskea kuin mutkissa.

Varikkokävelylle oli tulossa muitakin. Siellä oli väkeä niin vietävästi ja mitään ei nähnyt, mutta siitä huolimatta ikimuistoinen piipahdus. Kaksi tuntia kului kuin siivillä ja kun tulimme ulos varikkoalueelta Efrem oli jo odottamassa ja sitten vain pikakiitoa takaisin hotelille samalla kaavalla, kädet ja suu kävi, ratti ei kulunut. Illalla oli edelleen mittarissa +32 c ja Efrem oli käynyt hakemassa meille vettä supermarketista, koska arvasi, että varikolla oli kuuma.

Hotellilla joimme aperitiivit, hotelli tarjosi ja mukana oli pientä purtavaa. Sen jälkeen huoneeseen ja nopea freesaus ja illalliselle, koska muuten olisi tullut uni. Kulman takana oli kehuttu ravintola La Bruschetta, eikä turhaan kehuttu, ruoka oli hyvää. Alku-pää-ja jälkiruokien jälkeen nopeasti takaisin hotellille ja unta peliin, aamulla on aikainen herätys aamiaiselle ja sitten juna-asemalle seikkailemaan kohti Monzaa ja vapaita harjoituksia.