Norja

9.2.2019 Andenes Norja

Nykyään meille sattuu ja tapahtuu, kun matkustustunteja vuoteen tulee koko ajan lisää. Onneksi ei mitään katastrofaalista, mutta sellaista säätämistä tuntuu olevan nykyään joka matkalla.

Olimme tehnyt lähtöselvityksen kotona ja matkatavarat piti vain “pudottaa” kentälle ja jatkaa turvatarkastukseen. Virkailijakin sanoi, kysyttyään määränpäätämme, että juu automaatilta matkatavaroihin vain tagit ja pääsette eteenpäin, mutta meillä kun oli kahden pysähdyksen taktiikka ja viimeisen lensi pieni potkurikoneyhtiö Wideröö tai jotain sellaista niin matkatavarat piti kuitenkin selvittää tiskillä, siinä sitä mentiin tiskin ja automaatin väliä muutama kerta.

Lento oli ajallaan Tukholmaan, siellä vaihto Stromssan koneeseen. Stromssassa piti tehdä turvatarkastus uudelleen, ja olimme ostanut Tukholman kentältä viinipullon, joka oli käsimatkatavaroissa. Kävivät tarkastamassa, että pussi , jossa pullo oli, on vielä tiukasti kiinni teipattuna ja opettelivat pussin sisällä olevan kuitin suurin piirtein ulkoa. No tarkkuus on näinä aikoina hyvästä.

Stromssasta sitten pikku koneella Andenesiin, jättivät meidät siihen ja kone jatkoi matkaa vielä Bodon.

Otimme taksin hotellille, vaikka matkaa oli vain vähän yli kilometri, mutta laukut painoi ja koko päivän matkanteko. Hotellilla ystävällinen virkailija sanoi, että ai teitä on kaksi, olemme varanneet teille yhden hengen huoneen ja hotelli on täyteen buukattu, no kiva. Alkoi sitten sumplaamaan asiaa ja saimme huoneen, jossa kaksi vuodetta. Huone on puoliksi maan alla ja meluinen, mutta korvatulpilla pärjätään ja siistiä täällä on.

Nopeasti lisää vaatetta päälle ja lähdimme kävelylle ja iltaruoan hankintaan, kello oli n 19 ja täällä paras talvisesonki päällä, kuulemma. Ulkona ei ollut missään ketään, yksin käveltiin meren rantaan, josko näkyisi revontulia, ei näkynyt, joten mentiin syömään ja siellähän ne kaikki oli, ravintoloissa oli vilkasta.

Saimme hyvää ruokaa, hinnoista on turha mainita mitään, maa on kallis ja tässä kohtaa Italiaa ikävä.

Mulla oli pitkät kalsarit, kahdet toppahousut, pitkä paita, fleece ja toppatakki ja päätin tulla hotellille syönnin jälkeen, Jukka lähti vielä urheasti katsomaan, josko niitä revontulia näkyisi ja olihan niitä näkynyt.

Hieno ensimmäinen ilta täällä jossain.

—————-

La 9.2.2019 Andenes

Ensimmäinen retkipäivä merelle.Aurinko paistoi, pakkasta pari astetta ja klo 12 lähtö. Klo 10 tuli puhelu, että retki peruttu, koska tuulee liikaa. Samantein soitto toiseen firmaan, niillä isompi vene, joka ei tuulesta välitä, kuten meidän varaamamme kumivene, eivät vastaa. Kamat päälle ja menoksi, että ehditään, niillä lähtö klo 11, josko olisi tilaa. Sitten tuli soitto ekasta firmasta, josta olimme retken varannut ja joka oli peruuttanut, että oli tullut tieto valaista lähempänä satamaa ja siellä ei tuule liikaa, lähtö puolen tunnin kuluttua.

Onneksi meillä on vain parin minuutin kävelymatka meren rantaan satamaan. Puvut päälle, pelastusliivit ja veneeseen. Satamassa oli heti hylkeitä ja 4 kotkaa, ei paremmin voi alkaa. Matka oli pomppuinen, kun vauhtiin päästiin, mutta jo muutaman minuutin kuluttua näimme valaan hengittelemässä ja sukelsihan se sitten lopulta. Parikymmentä minuuttia odottelua ja taas hengityssuihkaukset ja sukellus. Näimme kolme sukellusta ja sitten takaisin satamaan yhtä pomppuista reittiä. Kolmisen tuntia retkellä. Tarjosivat retken jälkeen kahvia ja kuumaa kasviskeittoa leivän kerä, kyllä maistui. Huomenna uudestaan aamusta klo 9. Nyt lisätään vaan vielä yksi kerros vaatetta lisää, joka tarkoittaa alaosaan 4 ja yläosaan 5.

Retken jälkeen kävelimme vielä aurinkoisen sään yllyttämänä aallonmurtajaa pitkin kuvaamaan kylää, kotkia ja hylkeitä. Takastullessa poikettiin vielä kahvilaan.

Andenes 10.2.2019 Su

Aamulla -5, tuntuu kuin -9, taivas täysin pilvessä klo 830, kun saavuttiin satamaan. Puvut päälle, veneeseen ja merelle. Jäätävää tihkua taivaalta suoraan kasvoihin niin, että silmiä pisteli ja tunto melkein lähti, ristiaallokkoa niin, että vettä tuli laitojen yli syliin. Vene keikkui aallokon päällä ja tuli vauhdilla alas veteen niin, että välillä sattui, kun ei pystynyt hallitsemaan olemistaan veneen liikkeiden mukaisesti?.

Kolmen tunnin jälkeen ei vielä nähty mitään, alkoi palella, sormet pisteli kylmyydestä ja varpaista alkoi tunto kadota. Käännyttiin takaisin satamaan.

Sisälle päästyämme rouva, joka vastaanotti retkille ilmoittautumisia tuli sanomaan, että seuraavassa lähdössä olisi til….. joo! me sanottiin, ennenkuin kerkesi sanomaan loppuun. Saammeko vain 10 min, että saatais vähän lämpöä päälle, sitten olemme valmiit. Vartin kuluttua istuimme taas veneessä, sääolosuhteista turha kirjoitella enää, ne eivät parantuneet, mutta kaksi valasta nähtiin.

Joku geeni meillä varmaankin on erilainen muiden ihmisten kanssa, kun vaihtoehtona olisi kuitenkin paikka auringossa palmun alla ja +25. Muttakun molemmista kuusi tuntia merellä ei niin mukavissa olosuhteissa oli kivaa, niin turha tuota geeniä on alkaa muuttamaan.

11.2. Maanantai

Aamulla tuli tieto, että tänään ei merelle pääse. Liian kova tuuli ja sama juttu huomenna, venereissut on peruttu. Lähdimme katsomaan kylää kävellen ja kieltämättä tuuli oli kova ja satoi vielä hetken rakeitakin. Kävelimme pääkatua niin pitkälle kun sitä pääsi eli lentokentälle, sieltä käännyimme saaren toiselle reunalle meren rantaan kiertäen takaisin hotellille eli kylän kierros täynnä, saimme kulutettua tunnin.

Hotellilla päätimme selvittää loppuviikon retkien mahdollisuutta, mahdollisuus oli olemassa tuulen puolesta, mutta lupasivat vesisadetta oikein urakalla. Ja lähes myrskytuulen jälkeinen maininki haittaisi merkittävästi valaiden havainnointia… Kivulias päätös, mutta tämä reissu loppuu huomenna tiistaina, saimme lennot varattua kotiin, hotellin peruutettua loppuviikolta ja samoin valasretket. Retken järjestäjä sanoi, että päätöksemme on viisas, kelit näyttävät loppuviikolle kauhealta. Hänen sanat hieman helpotti meidän olotilaa. Norjan säätiedotus on antanut tänne tälle ja seuraaville päiville kaikenlaisia kelivaroituksia lumivyörystä, huonosta ajokelistä, kovasta lumentulosta ja suosituksesta, että veneet eivät mene ulos.

Ei ole mitään järkeä jäädä tänne katsomaan, josko kelit paranisivat, koska täällä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä. Tämä on kuin pysähtynyt kylä. Täällä on kolme kahvilaa, joista yksi on auki, iltaisin on 4 ravintolaa auki, löytyy vaatekauppoja, sisustuskauppoja ja kukkakauppoja, mutta niissä ei ole ketään. Me nähtiin aamulla 3 ihmistä, joista 2 turistia. Kun pankki aukesi, sinne meni muutama ihminen. Kaikki kadut on ihan hiljaisia, otetuissa kuvissa ei näy ketään. Useimmat kaupat on auki 3-4 päivää viikossa, sunnuntaisin täällä ei ole mikään auki ja useimmat on kiinni vielä maanantaisinkin. Yleinen aukioloaika on 10-16. Täältä matkaa autolla vähän isompaan paikkaan on 5 tuntia. Itse Andenesin kylä on kyllä idyllinen ja ihmiset ravintoloissa ja hotellissa todella ystävällisiä.

Huomenna siis kotia kohti, jos sää suosii.